Matkan Lopussa

Painavi mieleni
kuin kaikki maa.
Vaipuu jo eloni
sammalten taa.
Ikihonkain siimekseen
yksin nyt jään.
Menneet on linnut sen,
lehvät vain nään.
Sulkeutuu maailma kerran
ihmisen eestä.
Laulunsa viimeinen
taivaisiin soi.
Syömmeni kyyneleet
kuin kastetta ois.
Mukana tuulen
ne kulkeutuu pois.
Sulkeutuu maailma kerran
ihmisen eestä.
Laulunsa viimeinen
taivaisiin soi.