Jumalten Aika

Katoaa kaikki mitä edessäsi näet
Haihtuu vesipisara takaisin tyhjään
Päivä syttyy ja hetkessä kuolee
Katoaa kaikki minne muisti ei yllä
Vuorollaan päättyy jokainen vuosi
Laulu nousee ja pian jo vaimenee
Silti saman laulun seuraava taitaa
Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään
Aikanaan oli aika kaikesta tyhjä
Vailla tuulta, rantoja piiskattavaksi
Piti maata ja taivasta kämmenellään
Nimetty nimeämätön
Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville
Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään
Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuville
Loi luotu omat luojansa
Itse synnytti syntynsä
Tulten yksin antoi kulkea
Alta maan ja taivaan taa
Kosiskella toinen toistaan
Kunnes sai suuhunsa sanat
Teki kirjoihinsa kirjaimet
Meren suuren saattoi ylittää
Ja tulet valjastaa
Väsymättä etsi tietä
Alkuhärän auraamaa
Saarta aavaan ajamaa
Löytääkseen silmänkääntäjän
Tien kehäksi piirsivät korkeat voimat
Luuli raukka kai sen johonkin päätyvän
Viimeisestä tyyssijasta
Ihmisten ensimmäisten
Nousi laulu vaimeneva
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuneille