Kuolleiden maa

Katson pohjaan joen sulaneen
Vesi taittaa valon himmenneen
Katson itseeni, katson sairauteen
Itseni kaikesta vapautan
Niin kylmä maa jolla makaan
Tunnen sen liikkeen jokaisen
Yhteen hetkeen mahtuu elämä
Ajatukset virtaavat veden matkassa
Niin lämmin utuinen ilma
Kaukana aurinko silmältä piilossa
Maailman suljen nyrkkiini veriseen
Itseni kaikesta vapautan
Hetken kai luulin olleeni muualla
Turvassa jumalten kostolta
Missä kohdin kuljimme harhaan?
Ei kukaan täällä voi sitä kertoa
Varjona kuljen kuolleiden maassa
Näen kaikki ympäriltä kuolleina
Joskus kai synnyin uuteen maailmaan
En tiennyt sen päättyvän näin
Kynnyksellä uuden uljaan ajan
Yhä mietin miten tänne päädyin
Kuinka loppumme sai alkunsa
Kuka siitä oli vastuussa
En nähnyt suurta petoa
En kuullut lopun pasuunoita
Kukaan ei tuhonnut aurinkoa
Vain ihminen kylvi tulta
Aikamme päättyi suruun ja ruttoon
Veli Veljeltään elämän niitti
Missä kohdin kuljimme harhaan?
Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa
Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen
Missä valo ei värejä näytä
Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty
Vain taivas ylläni vaalenee
Käy rauhaisena vierelläni tuuli
Itse silmäni suljen ja itken
Tänne jään, kaipuuta vailla
Rikotun henkeni veden virtaan annan
Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen
Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee
Kuolleille kuolleiden maa