Jäästä syntynyt / Varjojen virta

Auringon kuoleman syntyäkseen
Uusi maailma tarvitsee
Vain pisaran vettä kylmyyteen
Käsillä juoksemaan ihmisten
Hiljainen järvi kauas kantaa
Säveltä maiseman pysähtyneen
Lehtikään ei katseen alla liiku
Kylmyys yksin ui pinnan alla
Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Ei sitä täältä löydy
Ei hetkeen mistään
Kuka eksyneelle tien näyttää
Kun aika kulkee vain loppuaan kohti
Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas
Tie haarautunut on jossain harhaan
Tässä lumi peittää merkit askelten
Vain värit vaihtuvat katseen alla
Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa
Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Vieraassa kaupungissa
Etsien kauneutta
On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään
Vain varjot kulkevat tästä
Seuraavat toisiaan
Eivät odota ketään
Edessäni näen vuorten sortuvan
Silti hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan
Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin
Aina aurinko nousee jossain
Kuiskaa ja tielle osoittaa
Ei enää meri sateena piiskaa
Tuskin siihen havahtuisin
Yksin tuhannen joukossa
Aina jossain muualla
Juuret maasta riistetyt
Kerran elävät, kerran kuolevat
Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin
Siksi hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan
Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas
On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään