Harmaja

Kun joutui harmajan taa
Viel' siivet hetken aikaa pois kurkottaa
Vaimean vaikerruksen
Voi kuulla niin kuin kuulee hiljaisuuden
Jos siellä laulella voi
Sen soitto hangillani korkeaan soi
Vaan kerran vaikenevan
Kun kuulen pienen hanki-sirkuttajan
Niin laulu soi Sylvian
Yllä talven tähtitaivas
Sen loiste lepää nietoksilla
Sinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana
Päällä kerran kevään usko
Sen tahto taipuu yön oksilla
Sinä silti vaiti kosket kuin haikeana
Vaikka minä hennon hauraimman
Aina käsiini suojaisin
Sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan
Vaikk' on aika aamun
Yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin
Avaan kämmeneni
Tunnen huurteen untuvan
Viel' kantaa kätkyessään
Saa sulat huoman, huolet ymmärtämään
Vaikerruksen vaimeimman
Ei salli huolta siitä huomattavan
Kun laulu soi Sylvian
Yllä talven tähtitaivas
Sen loiste lepää nietoksilla
Sinä silti yksin hiljaa kuin haihtuvana
Päällä kerran kevään usko
Sen tahto taipuu yön oksilla
Sinä silti vaiti kosket kuin haikeana
Vaikka minä hennon hauraimman
Aina käsiini suojaisin
Sinun minä pelkään tuuliin jo katoavan
Vaikk' on aika aamun
Yksin tuo hanki kuiskaa kuin hiljaisin
Avaan kämmeneni
Tunnen huurteen untuvan
Sitä tahtoa ei tiedä
Ei tunne sydän rajallinen
Vielä luona lehdon soi laulu kaipauksen