Sudenmorsian

Me käymme yössä läpi valjun auringon
Kun kuuhut kumma kuollut on
Ei käsin tunnu pimeys niin tummalta
Jos kosken aamun kastetta
On aivan yksin
Kuin odottaisi aamuaan
Yön elää aina uudestaan
Kadonneet
Aikain aavojen alle
Hävinneet
Kaste taipuu kuuralle
Katoan
Aikain aavojen alle
Eivät sinne päädy hiutaleet
On aika tullut suden nuolla haavojaan
Sen morsian ei ajassaan
Voi löytää unta, jonka kuuhut tiennyt on
Kun kesäyö on auringon
Yö nyt hellä
Se kaataa heikon hauraana
Ja jatkaa päivän paikalla
Kadonneet
Aikain aavojen alle
Hävinneet
Kaste taipuu kuuralle
Katoan
Aikain aavojen alle
Eivät sinne päädy hiutaleet