Pohjanmaan Vuoret

Juna halkoo syksyistä maisemaa
Hän ja hänen elämänsä kevät
Matkassa on
Nainen menossa kauas
Vuorille Pohjanmaan
Tekemään sovinnon
Kaunis on, kaunis ja levoton
Hän aina
Ennen kuolemaa
Hän pelkää jo liian kauan kulkeneensa
Kapeilla raiteilla valheiden
Jossain siintävät vuoret Pohjanmaan
Tyttöään luokseen kutsuen
Kaunis on, voi miten kaunis on
Hän aina
Ennen kuolemaa
Herra konduktööri hänen
Lippunsa tarkistakaa
Että noussut on vaunuun oikeaan
Kaiken nähneenä hän
Jo tahtoisi nukahtaa
Ja nähdä unta vuorista Pohjanmaan
Kaunis on, kaunis ja viaton
Hän aina
Ennen kuolemaa
Nainen herää kun on unissaan
Yksin itkenyt
Ja kiskot vanhuuttaan valittaa
Hän tietää ettei koskaan mukaan ehtinyt
Junaan ylös vuorille Pohjanmaan
Kaunis on, silti niin kaunis on
Hän aina
Ennen kuolemaa