Kateus

Varjoissa vaanii. Istuttaa siemenen
Valheita korvaasi kuiskien…
Sanoin sekoittaa horjuvan mielen
Pahaan valjastaa käärmeen kielen
Silmät sokaisee; johdattaa harhaan
Lahtaa teuraaksi ystävän parhaan
Avaa arpesi, paljastaa haavat
Viillot verisen peitteen saavat
Polttaa siltasi. Torppasi valtaa
Kaiken riistää ja toivosi hautaa…
Se pyrkii lähellesi kylväen kaunaa
Tahtosi hauraan murtaa, ei anna hetken rauhaa
Se hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa
Sovittaa köyttä kaulaan ja saatto-veisun laulaa;
Mustan sekä ilkikurisen
Aina vaanii kylväjä hulluuden
Uhrinsa maan huomaan peitellen
Kylvää riitoja; ruumiita niittää
Mielen turmellen kateutta siittää
Käsin känsäisin satoaan korjaa
Kuolii heikosta seuraavaa orjaa
Jolle likaiset työnsä voi siirtää
Oman merkkinsä khoosi viiltää
Vihan perimän näin turvatakseen
Sinut valjasti kantajakseen
Se pyrkii lähellsi kylväen kaunaa
Tahtosi hauraan murtaa, ei anna hetken rauhaa
Hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa
Sovittaa köyttä kaulaan, ja saatto-veisun laulaa
Piinaa meitä vuorollansa, säästele ei valtaamaansa
Hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa
Sovittaa köyttä kaulaan ja saatto-veisun laulaa;
Mustan sekä ilkikurisen
Piinaa meitä vuorollansa. säästele ei valtaamaansa!
Säästele ei valtaamaansa!