Kärsimysnäytelmä

Vuodet vierii, tomuksi muuttuu
Valuu välistä sormien
Jotain kadonnut, taikka puuttuu —
Ei löydy etsien
Elämä kuin kiero näytelmä
Minä hilpeä hahmo sen
Verhon takana
Roolini vankina pyydän…
Revi irti tämä irvokas naamio
Pyyhi hymyni valheellinen
Tuo esiin joka olin joskus
Kädet sidotut vapaiksi laske
Valot sammuu, näytös päättyy
Silmäni voin ummistaa
Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa
Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan
Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan
Loppuu aikani, toivo hiipuu takaa kasvojen uurteisten
Oman osani tiukassa otteessa hiljaa manaten
Revi irti tämä kirottu naamio
Murjo ihminen takana sen
Unohda, joka olin joskus…
Sido käteni; kahleissa kuolen!
Valot sammuu, näytös päättyy —
Silmäni voin ummistaa
Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa
Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan
Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan
Sielunsa rikki raastaa, kaiken kadottaa, kunnes hajoaa
Näytelmään kiinni kasvaa, kunnes rooliaan toinen suorittaa