Jumalten Kaupunki/Tuhatvuotinen Perintö

Tuhannen vuotta olemme kulkeneet
Eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso!
Edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin
Tuon laakson pohjalla
Taivaiden tornien ympäröimänä
Joet vilkkaat risteävät
Aikaa ammoista kuljettaen
Saattue pysähtyy
Lämpimään sateeseen
Jossain kaukaisuudessa
Pronssitorvi soi — kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon
Vedet ain' virtaa alaspäin
Ikuisuuteen aika vie
Kultaiseen taloon jumalten
Ukkonen valaisee
Seinämät vuorten jylhien
Vesi rummuttaa kattoa metsän
Sen kansaa raviten
Tuhannen vuotta kulunut kai
On siitä kun täältä lähdimme
Vihdoin olemme kotona
Kaupungissa ikuisten
Tie aukenee laaksoon
Vedet ain' virtaa alaspäin
Ikuisuuteen aika vie
Kultaiseen taloon jumalten
Puisen pöydän äärellä
Esi-isät juhlivat
Sirpaleissa rikotun lumouksen
Jalat veressä tanssien
Vesi kadonneen järvenselän
Iäisyydessä lepää
Heikko pinta peilityyni väreilee
Vain kosketuksesta ihmisen
Tuhannen vuotta ja
Veljet toisensa pettävät
Niin jumalten kaupungin
Kauneus edessämme katoaa
For a thousand years we have wandered
Seeking for our forsaken people, and lo!
Before us is the path to the city of the gods
At the bottom of that valley
Surrounded by heavenly towers
There cross two brisk rivers
Carrying long gone time
Here the company will stop
Resting in the warmth of rain
Somewhere far, far away
Sounds a bronzen horn — hearken!
Path leads to a valley
Waters running downwards
To eternity our time shall lead us
To the golden house of the gods
At the flash of lightning
The dreary mountains unveil
Water pounds the green vault
Nourishing the woodland folk
A thousand years may have passed
From the moment we left our home
At last have we returned
To the city of the eternal
Path leads to a valley
Waters running downwards
To eternity our time shall lead us
To the golden house of the gods
Our forefathers, they feast
Around a wooden table
In the fragments of a broken spell
They dance with blooded feet
The open, forsaken lake
Is sleeping in forever
The frail unrippled breaks
Only at the touch of man
A thousand years
For a brother to betray brother
And the beauty of the city of the gods
Will vanish before our eyes