Ihmisen Aika (Kumarrus Pimeyteen)

Tämä on rauta
Raudassa sodan kaiku
Sodassa kaikki jotka nälkä alisti
Tämä on kulta
Kulta, tuo sodan airut
Kullassa veri jonka ahneus vuodatti
Teistä molemmat iäksi kiroan
Kyti kaukana aatos tästä maailmasta
Unelmina vauraudesta
Sai seppä tehtäväkseen ihmeen keksiä
Eteen yltäkyllän ikuisen
Ulkopuolella valtakunnan suljetun
Yksin armoilla niin hyytävän sään
Koki hetkensä nyt tylleen
Hän jälkeen aikansa eläisi näin
Voimat valjastaisi
Pelon, vallan ja kyltymättömyyden
Tämä on rauta
Raudassa sodan kaiku
Sodassa kaikki jotka nälkä alisti
Tämä on kulta
Kulta, tuo sodan airut
Kullassa veri jonka ahneus vuodatti
Tuleen ja kuoloon syöksyvä oli lahja kirjokannen
Julistus maallisen haurauden
Kuin ryösöretki jota kukaan ei johtanut
Alkoi aikakausi katkeruuden
Kenen käsiin avain kultaan valettu?
Kelle laite joka rahoja takoo?
Näetkö silmänkantamattomiin vielä maan antoisan?
Huomaatko tulten ymärille kerääntyvän?
Kuin kansi taivaan kattona maailman maisen
Kylmyys öisin otettaan kiukentaa
Muurinmurtaja aina uuden muurin rakentaa
Sortuvat vallat kaikki kerran
Lailla mammuttien uneksivien
Kun suuren meren päällä osat jaettiin
Siellä elämän vilja koristi laineet
Ja veri ylsi maailmamme jokaiseen kokkaan
Rikkautta rannoille huuhtoen
Tämä on rauta
Raudassa sodan kaiku
Sodassa kaikki jotka pimeys vangitsi
Tämä on kulta
Kulta, tuo sodan airut
Kullassa veri jonka ahneus vuodatti
Ikuinen rauta
Vapauta minut tästä
Sivalla niitä jotka valkeus lumosi
Tuli ja kuolo
Tuhotkaa sodan airut
Tai teistä jokaisen iäksi kiroan
Ja kukuni viimeisen kirjoitan