Särkyneet

Särkyneet
Mihin teidät laitan särkyneet
Särkyneet
Tänä yönä unta saa mä en
Kun päivän kaupungilla yksin kiertelee
Niin aikaansa voi vauhdittaa
Kun vastaantulijoita silmiin tuijottaa
Ja etsii niistä särkyneet
Särkyneet, särkyneet, särkyneet
— tajua en, mä mihin tahansa meen
Niin aina löydän silmät
Silmät, särkyneet silmät
Särkyneet
Mä herään aamuyöllä kuumeeseen
Särkyneet
Ja menen parvekkeelle vilpoiseen
Ja silloin huomaan kuinka taivas katselee
Alas maahan silmin tuhansin
Tää onko kuumetta vai unta vieläkin
Ne silmät ovat särkyneet?