Pato

Joskus illoin kun taivas tummuu täällä
Eksyvät padon luo he kaksistaan
Maasturillaan
Takapenkillä koiranpeiton päällä
Syleillen, suudellen
Epätoivoissaan he etsivät taas rakkauttaan
Pato harmaa, se seisoo paikoillaan
Vesi virran ei pysty liikkumaan
Padon kylkeen se painaa harteillaan
Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan
Kauan sitten kun virta vielä liikkui
Vannoivat toisilleen he rakkauttaan
Nuoruudessaan
Keinu kohtalon väärään suuntaan kiikkui
Radallaan, milloinkaan
Eivät saaneetkaan he toisiansa omistaa
Vastarannalta heitä usein salaa
Katselen, miettien, tään kaupungin
Jättää pian saan
Täältä lähden ja milloinkaan en palaa
Vannon sen, palaa en
Ennen kuin tuo muuri kosken yltä kaadetaan
Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan