Miljoonasade

Hän muistaa isänsäkiviset pellot ne huokuivat kuivuuttaan
sinäkesänäkauan sitten kun ei satanut ollenkaan
Hän muistaa isänsäkumaran hahmon peltojen reunalla
itsekseen huokaavan hiljaa: «Täytyy vain odottaa»
Ja juuri kun kaikki alkoi kuolla pois kokonaan
toi tuuli jostain miljoonasateen ja elämän tullessaan
Oi miljoonasade oi miljoonasade
oi miljoonasade oi miljoonasade
Sinäkesänäkauan sitten kun ei satanut ollenkaan
hän tapas kirjastoautolla miehen ja tienristilläuudestaan
Ja mies lajoitti hänelle kirjaan Angelica ja yön ruhtinas
ja pyysi vaimoksensa ja lähtemään mukanaan
Oi hän oli niin kaunis ja yksin ja itki nuoruttaan
mutta kun tuuli toi miljoonasateen hän pakkasi vaatteensa
Oi miljoonasade oi miljoonasade
oi miljoonasade oi miljoonasade
Tuo kaikki tapahtui kauan sitten nyt eläähän kaupungissa
ostoskärryjen vainioilla hän kulkee lähiömarketissa
Ja mies tulee iltaisin kotiin pullo viinaa salkussaan
ja sammunein silmin ja sydämin sohvalle nukahtaa
Ja hän toivoo salaa miljoonaa rakkautta tai miljoonaa kuolemaa
tai miljoona miljoona mitävaan kunhan ei tätäkuivuutta
Oi miljoonasade oi miljoonasade
oi miljoonasade oi miljoonasade
Tänäaamuna keittiössäistuu hän yksikseen
nyt hän avaa kaasuhellan ja menee pesuhuoneeseen
Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa kuin oisi menossa sateeseen
ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa uudelleen ja uudelleen
«Mäen jaksa enääodottaa oi isämitämäteen»
«Mäen jaksa enääodottaa oi isämitämäteen»
«Mäen jaksa enääodottaa oi isämitämäteen»
Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstätaivaaseen
Oi miljoonasade oi miljoonasade
oi miljoonasade oi miljoonasade