Itkuvirsikirjat

Nousiko noista, rauta-ajan rapakoista
Vain ehtiäkseen, hautaan ennenaikaiseen
Vanhoina syntyneet, vaikeat miehet
Virsiä veisaa, vaeltaa pois valoista
Aamu alkaa tarmolla kun kokoamme huolet
Vaikka päivä paistaa löydät elon varjopuolet
Kotoisaa on ikiyötä taivastella täällä
Kun Leino itkee repussa ja Kailas olkapäällä
Niin naiset hakee kuunaamaiset miehensä tuontuosta
Alas kattohirrestä tai ylös metsän suosta
Ihmetellään kuinka tähän tilaan ollaan jääty
Selvää on vain se että tämä ei hyvin pääty
Kun veli ostaa kirveen, minä aion hirteen
Turvaamme ikävää ja itkuvirteen
Mutta ennen sitä pannaan paikat palasiksi
Niin on tehty aina vaikkei kukaan tiedä miksi
Näitä itkuvirsiä veisata
Taisin, niiden varjoissa varttuen
Vain itkuvirsiä veisata
Taisin, koska muuta mä oppinut en
Mikään muu ei voi mua auttaa
Siispä vie minut valoon ja virteni maahan hautaa
Niin onpa olo kotoisa kun itkuvirsi hukkuu
Vähän syö ja liikaa juo ja tuskin koskaan nukkuu
Sitten mennään hirteen taikka suoraan järven pohjaan
Itkuvirsikirjan säkeet meitä sinne ohjaa
Vaikka ajat muuttuu, itkuvirret säilyy
Suomi-neidon lanteilla, hela-puukko päilyy
Kulta-Hangosta Petsamoon, läpi hurjan Lapuan
Itkuvirren taitajat, itkuvirren taitajat
Kaipaavat apua
Näitä itkuvirsiä veisata
Taisin, niiden varjoissa varttuen
Vain itkuvirsiä veisata
Taisin, koska muuta mä oppinut en
Mikään muu ei voi mua auttaa
Siispä vie minut valoon ja virteni maahan hautaa
Vie minut valoon ja virteni maahan hautaa
(Näitä itkuvirsiä veisata taisin)
(Taisin)
Niiden varjoissa varttuen