Vahvin riippuvuus

Minne silloin päätyisinkään ilman sinua
Kun kaikkeus tuntuu pahaiselta kaatopaikalta
Ja kaikki arvokas on arvottoman peitossa…
Ei niitä sieltä omin neuvoin osaa tonkia
Roikkuu voimalinjasta tuo pienenpieni lepakko:
Hädissään, kun voimat ovat kai ehtymässä jo
Tämä tunne, jonka tunnen, lienee samankaltainen
Jos kysyt syytä siihen, niin minä vastaan: tiedä en
Vaan kun maailma näyttää harmaalta
Niin sen uudeksi luot, värit saat palaamaan
Sieltä kutsut mua
Ja minä kutsun sua
Vahvimmaksi riippuvuudeksi
Omakseni, jollaisesta en eroon tahdokaan
En tiedä, uskoako Ukko Ylijumalaan
En usko jälleensyntymiin tai kaitselmukseenkaan
Mutta uskon kyllä meihin ja sinuun etenkin
Uskoin silloin kauan sitten jo, ja vieläkin
On siunaus, että rinnallasi ryhdyin kulkemaan
Ja että syttyi riippuvuus, joka voimistuessaan
Nostaa uskon että tahdon sortuneetkin pystyttää
Ja vaikka usko häilyväistä on, niin tahto jää
Taas kun maailma näyttää harmaalta
Niin sen uudeksi luot, värit saat palaamaan
Sieltä kutsut mua
Ja minä kutsun sua…
Kutsun vahvimmaksi riippuvuudeksi
Omakseni, jollaisesta en eroon tahdokaan
Jollaisesta en suostu luopumaan