Kadonneet lapset

Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään
Ja jään miettimään miksi tällä mä oon?
Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan
Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon…
Mä itseäin kotona löytänyt en
Enkä juuri muitakaan…
Mä yksin jäin lopulta hakeutuen
Vain joukkoon sieltä muuttavaan
Niikuin hautajaissaattona lähdettiin
Ja kaikki juuremme katkottiin
Nykyaikainen on tämä tie evakon
Se johtaa kylästä kaupunkiin
Me lähdettiin, ja itkettiin
Kun tajuttiin: me eksyttiin
Olen numeroon nyt eksynyt
Mä jostakin kai pitäisin kii…
(Kun eksyttiin.)
Koulutuksen saimme, töitä haimme
Mutta aina meille kerrottiin: «Ei tänään, ei tänään.»
Odotin huomispäivää: «Ei vieläkään tänään.»
Ei näy huomispäivää…
Mä tulin kaupunkiin
Ja koitin löytää suhteet uusiin ihmisiin
Ja jokin särkyi, jota varjeltiin me niin…
Me eksyttiin, me itkettiin, me seottiin…
Niin jouduin näihin laitoksiin
Maan uumeniin me kadottiin…
Juuret jäi minustakin kauaksi niin —
Lapsi liian varhain vieroitettiin
Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin
Joista minut irti revittiin…
Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu
On sillä suu, joka selittää
Kenen syytä on kohtalo evakon
Se edustaa tätä järjestelmää
Kun se tajuttiin, me itkettiin
Me näin seottiin, me eksyttiin…
Piikin pyydän vain, se on minun huomistain
Hoitaja pimentää muun puolestain…