Videorodeo

On todellisuus kaiken aikaa epätodempaa
Sen yhteiskunnallinen muutos meissä alivalottaa
Ja läkähdykseen asti todellisuus meitä ahdistaa —
Se voidaan «saneerata», jos se valtaa kuristaa
Ja syntyy uutistoimintaa…
Joskus, vaikka harvoin pysähdyt
Ja mietit mistä oikein kenkä puristaa?
Jos kaaos onkin meissä eikä ulkopuolella
Ja uutistoiminta vain visualisoi sen huolella
Niin yhteiskunnan näyttämöllä rooli jokainen
On idiootin rooli jota ohjaa normit sen
Uutiskaaoksen.
Joskus, vaikka harvoin pysähdyn
Ja mietin silmät auki: mitä näe en?
Ja silloin vauhti kiihtyy
Koska vastaus on liikaa!
Se täytyy juosta nurin
Ettei itsen kanssa joutuis kahden
Ei voittajaa, ei häviäjää -
Vain myytti viimeinen
Ei voittajaa, ei häviäjää
Sä tahdoit olla vapaa, olla joen kaltainen
Mutta jokeen kasvoi paasia sen joen padoten
Jos se joki oli Todellisuus ja vesi Ihminen
Niin ne paadet oli sanoja, nuo kaksi erottaen
Ja rannat rajaten!
Vain lapset osaa leikkiä, muut pelaa peliä
Ja yhteiskunnan säännöt suosii kovaa peliä!
Jos TV peilaa todellisen, särkyneitä peilejä
Vain naamioiden itsensä voi olla itsensä
Itse itsensä…
Joskus vaikka harvoin pysähdyt
Ja katsot silmät kiinni silmiin ihmistä
Ja silloin vauhti kiihtyy
Koska silloin näkee liikaa!
Ja silmät kääntyy nurin
Ettei itsen kanssa joutuis kahden
Ei voittajaa, ei häviäjää -
Vain myytti viimeinen
Ei voittajaa, ei häviäjää
Joskus, vaikka harvoin pysähdyn
Ja mietin silmät auki: mitä näe en?
Joskus vaikka harvoin pysähdyt
Ja katsot silmät kiinni silmiin ihmisen…