Vanha opettaja

Kaatokrapulassa
Vanha opettaja
Mietti elämän järjestystä
Päätti selvittää sen
Siirsi lasiansa
Pöydän kamaralla
Kuinka kevät voi olla pitkä
Otti kulauksen
Kaatokrapulassa
Vanha opettaja
Mietti ajalle tarkoitusta
Sielun olemusta
Kuinka haparoiva
On onnenkalastaja
Siima kiireenä ihmisraukka kuuta tavoittelee
Itse olen itseni juonut
Sanonut kyllä haluan vielä
Itse olen itseni juonut
Kaatokrapulassa
Vanha opettaja
Lainaa ajalta
Huokaili
Ja uuden nuoruuden
Nosti lasiansa
Tuoli narahti ja
Tuolla katoaa taivaanranta, tuota tavoita en
Itse olen itseni juonut
Sanonut kyllä haluan vielä
Itse olen itseni juonut
Itse olen itseni juonut
Sanonut: «vielä tämä ei riitä»
Itse olen itseni juonut