Ja mulle nauraa variksetkin

tyhjässä huoneessa olisin ainoa
pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa
synkässä metsässä en osaisi yöpyä
menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa
nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä
kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä
asemahallissa puhuisin ruotsia
ääntäisin heikosti
enkä vastauksia saisi
tiukassa hihnassa nykisin raivona
haukkuisin vieraita
ja se vieraat karkottaisi
auringonpaahteessa tuntisin huimausta
huutaisin armoa
mutta aurinko ois saita
puhelinlangoilla sanoisin huomenta
tirskuisin bussissa
mul ois myrkynvihree paita
nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä
kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä
nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä
olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä
ja mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
mulle nauraa variksetkin
nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä
nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä
olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä
nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä
sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä
kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä