Naapurin sahtijenkka

Maajussi istu porttinsa pielessä, mietti mitähän on naapurilla mielessä
Savu viikon kaksi tulvi aitasta, mietti maajussi: täähän käy jo haitasta
Päätti naapurin tilan heti selvittää, ettei äijäpaha pelkäksi muistoksi jää
Oli pönttöjä siellä vieri vieressä, kyllä varmasti joku oli pielessä
Ja se naapuri huusi hura huh-hah-hei, kuka multa kellarista sahdit vei
Teikäläistä tässä vielä naurattaa, minä poika keittelenkin pontikkaa
Maajussi haisi hiukkasen sahdilta, siltä tunnetulta peräkylän mahdilta
Siitä naapuri sahtivarkaan aavisti, koivuhalon kanssa ovelle jo ampaisi
Maajussi alko vatsaansa koitella, kunpa oisi jo pitkällä riu’ulla
Tuli -, Tuli -, Tuli-, ei auttanut kun jalkoja nostella
Ja se naapuri huusi hura huh-hah-hei, hyvä että kellarista sahdit veit
Teikäläinen housujansa kuivattaa, minä poika keittelenkin pontikkaa
Oli vaimonsa nähnyt sahtilekkerin, ja salaa siitä ihan vähän juonutkin
Tapas äijänsä istumasta riu’ulta, istu siihen ja sanoi, että «Hei kulta»
Ja se naapuri huusi vielä huh hah hei, hyvä että kellarista sahdit veit
Teikäläiset housujansa kuivattaa, ja minä poika keittelenkin pontikkaa