Unohtaa

Veden kalvo heijastaa, tätä lahden poukamaa
muistatko sen
tässä kerran istuttiin
ja mä kanssas olin niin onnellinen
Aavistin se loppuu aikanaan
mut se silloin pelottanut ei
Pettymystä peitellä koitin kun syksy sut vei
Säilyy eilinen vaik jälkikuva sen
pois katoaa tuuleen noin hajoten
vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa
Tämä ranta varjoinen
kun mä kuljen kautta sen
nostalgiaa
mua kaipuu kaihertaa
minut ikäväni taas valtaansa saa
Tiedän et se loppuu aikanaan
mutta aina uskoo jaksa en
Kyyneleistä viimeinen vuokses
sen pyyhkäisen pois
Ei haihdu eilinen vaik jälkikuva sen
pois katoaa tuuleen noin hajoten
vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa
Vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa