Murheen mustat laulajat

Kuka olen, tiedä en
On mulla koti syrjäinen
Vanha kuollut kelopuu
Sumurinteellä harjun suun
Murheen mustat laulajat
Ne on mun ainoot tuttavat
Ne varhain muutti asumaan
Kelopuuhuni suojaisaan
Mä niille pesän rakensin
Sydämen viereen viikkasin
Nyt niitä hoivaan päivin öin
Ja niiden laulua ikävöin
Oi murheen mustat laulajat
Miks on niin tumma taivas ja
Miks oon vain kuollut kelopuu
Sumurinteellä harjun suun
Kerran saapui kulkija
Puuni juurelle jumanja
Se kysyi miksi oi miksi on niin
Et kuusi hukkuu mustiin laulajiin
Oi murheen mustat laulajat
Miks on niin tumma taivas ja
Sumu kasvaa kasvamistaan
Enkä öisin rauhaa saa
Vaan vastanneet ei laulajat
Nuo murheen mustat kulkijat
Vaan sumu kasvoi kasvamistaan
Ja kelo hukkui pilven taa
Muukalainen vastasi
On kuollut kelo kotisi
Ja murheen mustat laulajat
On suru silmiesi takana
Siis hoivaa niitä aikasi
Sure ja itke itkusi
Ja kun oot valmis niin nosta pääs
Ja päästä lintusi lentämään