Väärä vitonen

Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia
Väärän vitosen, isä toi kotia
Sanoi, että raha meille onnen suo
Rikkautta, rakkautta pirttiin tuo
Vaan aamusella talo paloi kivijalkaan
Lehmä kuoli ja ylimalkaan
Onni käänsi meille sen, arkisen puolen
Niin isä tuumas silloin mulle;
Pas poika pussiis tuo
Ehkä vielä raha sulle onnen tuo
Sieppaa myös sirmakka mukkaa
Ettei mää illat hukkaa
Näin ensi reissullain
Ruokarahat tienasinkin soitollain
Pois kaikki unelmat haihtui
Ja riemuksi itkut vaihtui
Sain Käkisalmen markkinoilta ruplan setelin
Viime kesänä, kun polkkaa vetelin
Sen antoi mulle pitkäletti Tatjaana
Kiitellessään uuden polkan tahtia
Heti minä ymmärsinkin lemmenpostin
Keinuun nostin ja shultsinat ostin
Tytön silmät loisti, jännityksen poisti
Kun hanurikin polkan toisti
Tää polkka poikaa on
Silloin kun on elo musta onneton
Soitan, et suorat on palkeet
Ja taas ovat päivät valkeet
Karjalan korvissa
Suomalaisten säveleiden sorvissa
Syntyivät polkan aiheet
Väärän vitosen vaiheet