Lintu

tuskin tunnen häntäja kuitenkin
tulin häntätapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan
tämäyöon minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteähaluan
sinätiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin
hän vieläjatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitääkättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen…
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitäsentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
silläaina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinäsamassa silmiähäikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa
kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeäpuhtaan valkoista
minäpidänkin kädessäin
lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minäpaikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään
istun hiljaa vieläja muistelen
hänen viime sanojaan
niitäpuoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan…
en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitäsentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
silläaina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin