Painajainen

Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen
Tuppeen miekat vihdoinkin painuu
Jälkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan
Veljet vartioi, muut uinuu
Sydän hakka vieläkin
Miehet makaa jännittynein lihaksin
Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen
Ei henget rauhaa saa
Piinaa, huutaa
Painajainen taiston tuoksinaan palaa
Riivaa, raapii
Painajainen haavat uudelleen avaa
Käy soturit uuteen hyökkäykseen, uudelleen ja uudelleen
Armeija vihollisen luovuta ei
Kaatuu veljet sivuitta, ei kukkaan säästy kivuitta
Vääryys hallitsee mittei
Niin vangit näkyjen
Makaavat uneksien
Elävät kauhut tuskineen, iskevät miekan viholliseen
Hautaavat veljen kuolleen