Vuonna jotakin

Jää tyttö kyynelehtimään
Hän joutuu hyvästelemään
Kun vuoksi Isänmaan
Pukeutuu haarniskaan
Tuo poika nuori iältään
Vie juna kauas etelään
Ei voinut tyttö ymmärtää
Niin paljon ikävää
Kaukana ei missään
Tuo poika kirjeen kirjoittaa
Ei heitä kahta toisistaan
Saa tämä aika erottaa
Niin vannoi poika tuo
Palaa hän tytön luo
Tie kotiin kerran kuljettaa
Ei heitä kahta toisistaan
Saa tämä aika erottaa
Kai loppuu sotakin
Tie johtaa takaisin
Viimeistään vuonna jotakin
On vuodet hiljaa kulkeneet
Ja miehet kaukaa palanneet
Saapui myös poika tuo
Kotiinsa tytön luo
Ei kirjeet turhaan luvanneet
Ei heitä kahta toisistaan
Voinut tuo aika erottaa
Tie johti takaisin
Niin loppui sotakin
Se oli vuonna jotakin
Se oli vuonna jotakin