Veikko Nieminen

Linja-autoasemalla
Istun baarin seinustalla
Pienen kahvin aamupalakseni juon
Eilen kävin kassalla
Tänään iltakaljalla
Apaattisen katseeni mä luon
Katson ohikulkevia
Räntäsateen kastamia
Erilaisia aamuilmeitä kansalaisien
Kahvikuppi lämmittää
Vain hetkiseksi lämpö jää
Ulos tahtois mennä millään minä en
Mä olen Veikko Nieminen
Kaksikymmenvuotinen
Mä kuljen niinkuin lapsonen
Etsien ja kysellen
Kuljen ilman ohjelmaa
Työtä omaa maailmaa
Mä miksi olen ihminen
Ja miksi on tää maa
Aamulehti kertoo samaa
Etusivut täynnä kamaa
Super-hyper-maksi-marketin
Tin tin rin tin tin
Sama minkä jutun tavaa
Jos jonkinlaista löytyy lamaa
Keplotella täytyy jotenkin
Olen ilman asuntoa
Tyttöä sen kainaloa
Johon saisin joskus painaa pienen pojan pään
Vaihdan vähän asentoa
Pelkään ulos komentoa
Tilannetta miettimään mä jään
Olen Veikko Nieminen
Kaksikymmenvuotinen
Ja kuljen niinkuin lapsonen
Etsien ja kysellen
Mä kuljen ilman ohjelmaa
Työtä omaa maailmaa
Mä miksi olen ihminen
Ja miksi on tää maa
Olen Veikko Nieminen
Sisälläni tuntien
Lämmön suvituulien
Pohjan sekä pakkasen
Tätä maata rakastaa
Tahdon sekä maailmaa
Se tahtoo tänään olla vaan
Niin hiton vaikeaa
Olen Veikko Nieminen
Kaksikymmenvuotinen