Otavalle

Kuka on verraton ja poistaa pimeää
Kuka on suruton
Pieni tähti lumihiutaleita vie kielellään
Sun ei tarvitse varpaillasi vielä olla
Eikä sisäänpäin oksina sun sanat kasva
Jää kärjillään raapimaan
Peukalonkynnen alle murhe mahtuu
Poskelta kämmenselkään helmet tarttuu
Ne katoaa ajallaan
Kuka on verraton ja poistaa pimeää
Kuka on suruton
Pieni tähti lumihiutaleita vie kielellään
Se jolta toinen kinnas aina puuttuu
Löytää ne kätköt, joita ei löydä muut
Ne pitää saa omanaan
Oisko minusta kertomaan sen enempää
Jos sä kysyisit multa miten eletään
Olen hiljaa, otan sut selkään
Ja otan kopin ja konttaan, luen satuja
Merirosvona taistelen sun mukana
Ylös purjeet, nyt mennään