Etten säikytä kaloja

Otan sakset istun ikkunalle
Hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle
Tuuli vie ne sormistani
Leikkimään kaupungin tomun kanssa
Tiedän yhden pienen pojan
Se käy aamuisin järvellä ongella
Valo on haalistanut vanhan kuvan
Veden pinnan ja puseron raidat
Katselen poikaa matkan päästä
Etten säikytä sitä enkä kaloja
Onkiretkestä on aikaa
Kosken niskaasi, sen kaari on muuttunut
Nukahdat polveani vasten
Läpi metsikön takaisin ongelle
Lasken sakset olen paikoillani
Etten säikytä teitä enkä kaloja