MUSTAA

Nään oven punaisen, se liian kirkas on.
Vain mustaa haluan, väri muu on mahdoton.
Vaikka tytöt kulkevat nyt kesäpuvuissaan,
pois käännän pääni, en voi jäädä katsomaan.
Nään vain nuo mustat autot, kuin ne tässä ois'.
Ne veivät kukkaset ja rakkaimpani pois.
Ja kansa vilkaisee vain kesken kiireiden,
joku syntyy, kuolee juttu jokapäiväinen.
Kun katson sisimpääni, näen mustaa vain.
Ja oven mustaksi nyt maalaan huoneessain.
Sitten ehkä kestän kaiken hiukan helpommin,
koko maailmani kun on mustaa kuitenkin.
Ei aallot vihreät nyt liity sinisiin.
En pysty tajuamaan sulle käyneen niin.
Jos katson länteen kauas jälkeen auringon,
näen hymys' ehkä ennen kuin taas aamu on.