Sokeripala

Oi, jos kaunis kultaseni Oisit ruusupuu
Itse sua hoiteleisin eikä kukaan muu
Pitäisin sun akkunalla, että sanois kansa:
«Parhaimmalla paikalla hän pitää rakkaimpansa.»
Oi, jos oisit kultaseni Kissanpentu vain
Illoin saisit unen päästä Kiinni polvellain
Silittäisin päätäsi ja sievää nöpönenää
Enkä sua luovuttaisi Kenellekään enää
Oi, jos oisit kultaseni soker’palanen
Pitäisin sun piilossa vain salaa suudellen
Mutta voi, voi surkeutta, voi, voi tätä pulaa
Suudelmista suloisista saattaisit sä sulaa!
Oi, jos oisit kultaseni helmi syvän veen
Hellästi sun sijoittaisin Kultasormukseen
Sormessani hurmaavinta hehkuasi loisit
Yksinäiseen sydämeeni onnentunteen toisit