Ei saa surettaa

Kun Saara täytti kahdeksan
Silloin kävi niin
Että juhliin tuli vain yksi
Vaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiin
Oi se sattui sydämeen
Ei mitä mä teen
Oi se sattui sydämeen
Ei mitä mä teen
Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuija
Josta sanottiin et se kaikkia huijaa
Siinä se seisoi lähtis jo tuo
Mutta se tulikin luo ja sanoi
Ei saa surettaa
Leikittäiskö prinsessaa
Ja ikuisiksi ystäviksi tultais
Niin kuin Anna ja Diana
Ei saa surettaa
Mennään puistoon keinumaan
Maailma muuttuu kauniimmaksi niin
Kun se on meidän
Tuija oli vain seitsemän
Mut tiesi jo sen
Että vaivaa täytyy nähdä
Jos tahtoo olla onnellinen
Jos itse ei hanki itselleen ystävää
Sitä yksin jää
Jos itse ei hanki itselleen ystävää
Sitä yksin jää
Siksi hän Saaran vieraille soitti
Sanoi: voi kurjana päivä tää koitti
Saara on sairas ja juu se on tarttuvaa
Älkää tulkokaan
Ei saa surettaa…
Ei saa surettaa…