Kaksi irrallaan

En enää halua puhua
kuinka sanotaan sellaista
mistä ei voi tietää
onko se totta vai kuviteltua
Eikä sun tarvii vastata
kun ainakin miljoona
kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa
Luulin että voisin vaan
saada nämä tunteet loppumaan
mutta ei ne sammukaan
Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä
Niin irrallaan
me ollaan,
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa
Jos jaksaisinkin uskoa
et olen vahvempi huomenna
ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sinua
Mut sä oot liikaa kaikkea
ja mul on liikaa tunteita
Ne kaikki kasvattaa vain valheellista toivoa
Ei pitäis olla vaikeaa
laittaa kengät jalkaan, liikahtaa
mut jokin pitää otteessaan
Niin irrallaan
me ollaan,
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä
Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa
Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
mutten silti osaa lähteä
Niin irrallaan
me ollaan
ettei meistä koskaan yhtä saa
enkä tiedä
kumpi meistä ensin irroittaa