Murheen mailla

Valtatiet ovat liian leveitä
ja vauhti tyhjääpäätähuimaa
kylmästäPohjantähdestä
yritetään repiälämpöä, voimaa
ja asumukset täälläpäin
ainakin niin kerrotaan
ovat täynnävarjoja
joilla on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema
Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistäpois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltätuntua vois
sinäminussa
minäsinussa
mutta vain hetken lainassa
minäsinussa
sinäminussa
vain pienen hetken lainassa
Aamu-uutiset ovat aina
synkempiäkuin itse aamut
ja kotipihassa riehuvat aina
esi-isien haamut
ja maailman sokea tahto
on aina meitävahvempi
liian nuorta viiniä
sen päälle lohduksi, ja
unta tai kuolema