Vastaantulija

Kylmäja kuollut kaupunki, kello on neljäja maanantai.
Tuhansia kasvoja ihmisten, synkkien ja kiireisten.
Kaikki ne juoksee jonnekin, ja kauhea kiire tietenkin!
Ne ei kai tiedäittekään mikäon määränpää.
Vastaantulijan pysäytän, näen yhden tyhjän elämän,
hän kuulee muttei kuuntele, katsoo muttei mitään näe.
Hei juokse autojen alle vaan, ei ne sua huomaa kuitenkaan!
Kun mikään muu ei kiinnosta, oma napa on maailma.
Neljän ruuhkaan kadotan, kasvot vastaantulijan.
Hetkessäne unohdan, tuskin nähdään uudestaan!
Mätiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mätiedän yhden määränpään, ei kiirettäminnekään!
Mätiedän tänne kuulu en, joukkoon pystyynkuolleiden!
Mälöysin uuden määränpään, ei kiirettäminnekään!