Ei enää

Yksinäisyys on tauti joka tappaa
Todellisuus katoaa
Hiljaisuus raastaa
Ei helliäkäsiä, ei ymmärrystä
vain syöksykierre vailla pohjaa
Ei enääkysyttävää
Ei enääsanottavaa
Ei koskaan
Ei enääkysyttävää
Ei enääsanottavaa
Ja puhelinvastaaja samaa toistaa
Kesätekee kuolemaa
Kuin itsetuntoni, lehdet putoaa
Joka huone historiaa toistaa
ei armoa,
ei anna unohtaa
Ei enääkysyttävää
Ei enääsanottavaa
Ei koskaan
Ei enääkysyttävää
ei enääsanottavaa
ja puhelinvastaaja samaa toistaa
vastaa, vastaa, vastaa, vastaa
Ei enääkysyttävää
Ei enääsanottavaa
Ei koskaan
Ei enääkysyttävää
Ei enääsanottavaa
Ei koskaan
ja puhelinvastaaja samaa toistaa