Valoo

Elämii on tasan kaks
Ennen sua ja sun jälkeen
En haluu vanhoi muistaa
Ei ne tunnu enää tärkeelt
Oon kuullu auringosta tarinaa
Mut sitä nähty on harvoin
Mitä täällä kasvaa
Ne on kasvanu varjoon
Marraskuun lyijynraskaat illat
Liittymäruuhkaiset betonisillat
Oman painonsa alle ne murtuu ilman sua
Läpi synkimmän maiseman kuljet
Rappujen välkkyvät loisteputket
Varjoja piirtää asfalttiin, kun mä ootan sua
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot
Jossain pilvien pääl
Minne katse ei riitä
Siel on kultaa, mä nään
Sä oot sirpale sieltä
Millä voimalla voit
Sun pienillä harteil
Voit kantaa kahen painoo
Meil on kaikilla tarpeeks
Marraskuun lyijynraskaat illat
Liittymäruuhkaiset betonisillat
Oman painonsa alle ne murtuu ilman sua
Läpi synkimmän maiseman kuljet
Rappujen välkkyvät loisteputket
Varjoja piirtää asfalttiin, kun mä ootan sua
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot
Niin sä tuot
Auringonvaloo varjoon
Niin sä tuot
Auringonvaloo varjoon
Tän sateisen kaupungin seiniin
Kirjoitan viestin ja piirrän reitin
Tai mä ootan että se löytäisi tien mun luo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot valoo
Sä oot