Suurin Ajatus

Tienviitan halaajat riitelee ovella
Viisasta apinaa, psykedeeliomenaa
Eivät pääse sisään edes ovesta
Yksi pitäisi valita
Seison kaikkeudessa, totuudessa
Miten minä itseni jakaisin?
Sisällä ja ulkona
Miten sen sanoilla kuvailisi?
Sanoilla kuvaan sanoinkuvaamatonta
Koitan pukea sitä sanoiksi
Yksi ja ainoa, totuus ykseys
Absoluuttinen
Ja vain hetki
Kun se repii sanojeni saumat
Karkaa minulta ja sanoilta
Sanojeni kanssa
Edessä liian suuren
Mitä painavammin pimeyteen vajoan
Sitä korkeammalle henkeni haluaa
Ei ole enää merkitystä sanoilla
Sinua pyydän sanojen takaa
En näe silmillä
Pysty sitä paljastamaan
Siellä sisällä
Kuka sen tuntee ei pelkää kuolla
Ikuisesti muuttuva muuttumaton
Totuus ja kasvu, muutos ja rakkaus
Perusolemus ja voima, rakkaus ja tahto
Tyyneys, alistuvuus, vapaa riippuvuus
En minä elä, elämä elää minussa
Luottamus ei horju ja äly ei ymmärrä
Sitä on minussa se pyrkii rajan yli
Maailmaan, kosketuksiin itsensä kanssa
Elämäni on pyhiinvaellusmatka
Jossa karistan sitä kahlitsevia kerroksia
Solujensa summa, kaikkeus kumarran
Korkeinta tajuaa ja tarkoitusta
Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle
Henri, ota vain se mitä tarvitset
Älä ota mitään muuta
Et tiedä kelle se on tarkoitettu
Jokaisen tarpeeseen on täällä tarpeeksi
Mutta ei jokaisen ahneudelle
Lapsiltasi tämä maa on sinulla lainassa
Ennen kuin on myöhäistä tee jotakin
Matkalla sinne, olet jo perillä
Pinnalta happea nappaa
Huipulla hetken lepäät
Kunnes on aika mennä takas hommiin
Ei ole epäselvää mitä pitää tehdä
Totuuden hengen lihaksi, tulen todeksi
Tänne minä kuolin, täällä minä synnyn
Otan mielen käyttöön, sukellan takas uneen