Heavydiggarin vuorisaarna

Ja hn kiipesi vuorelle julistamaan sanomaansa.
Ja hn levitti ktens nin sanoen…
Lapset kun paahtavat jykev hevi,
itien ilmeet on hmmstelevi.
Pyydmme jotakin, vastaus on kieltv.
Meidnk on teidn paskanne nieltv?
Nyrkill poistamme viisaudenhammasta,
nuotioon tnn nyt kakstoista vammasta.
Kusemme solistin hopeahuiluun,
mummoja potkimme hissikuiluun.
Me rakastamme, me kaipaamme toimintaa.
Vaan eihn tll mitn tehd saa.
Koulu on meille vain symboli rutosta,
todistuksessamme on kolme kutosta.
Vaan eip kannata sen vuoksi sysi,
vrinpin kutoset on kolme ysi.
Hlm muka, jos seisomme assalla,
naurettavampaa on tyttmyyskassalla.
Tyls on luukulta luukulle samoilla,
elmn kanssa ei kannata mamoilla!
Me rakastamme, me kaipaamme toimintaa.
Vaan eihn tll mitn tehd saa.
Niille jos sanomme: «Elm on tollasta»,
eno ja isukki tippuvat jollasta.
Mutkina suorat, kurvit ne suorina.
Trkeint on, ett kuolemme nuorina.
Arasti kokeilen tyttni rantua,
saisipa jonakin pivn pantua.
Ei ole vampyyriainesta murkussa,
valtion hampaat on kaikkien kurkussa!
Meit vain ohjaa rakkaus elmn.
Kuolema tulee, jos elm kielletn.
Neekeri se on vain pikkusen tummempi,
ei hakaristi oo risti kummempi.
Diggaamme ainakin Jeesuksen hapsia,
ja slimme onttoja opetuslapsia.
Perkele, vittu, helvetti, saatana,
mithn mahdamme taatana?
Nyt en pyytele emme, vaan otamme.
Fraasilla meidn me voitamme sotamme!
Meit vain ohjaa rakkaus elmn.
Kuolema tulee, jos elm kielletn.