Vain sorsa lentää pohjoiseen

Päivän kehrä Pohjolassa hehkuu aniharvoin
luonnossa niin ankarassa mitataan muin arvoin
Kuukausia kestää yö
pimeässä kansa syö
pimeässä tehdään siellä melkein kaikki työ
Vain sorsa lentää pohjoiseen,
maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain sorsa sinne vaivautuu
rantaliejuun kaivautuu
massapaalitehtaan varjoon paikkaan suojaiseen
Vaikkei edes pelikaani tyhmin sinne lennä
siellä on mun kotimaani, sinne tahdon mennä
Kuokka, mies ja turvesuo
muistoillensa kansa juo
Muistellen se laulelmansa kaihoisimmat luo
Vain sorsa lentää pohjoiseen,
maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain sorsa sinne rantautuu
missä heikot antautuu
sinne juuri, sinne meille pesän myös mä teen
Ystäväni sisukkaasti siellä ahkeroivat
pimeässä lentää laasti, yössä sahat soivat
Sisu vain, ei mikään muu
mökki sillä valmistuu
vaikka työmaan valaiseekin ainoastaan kuu
Vain sorsa lentää pohjoiseen,
maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain sorsa siellä suoriutuu
suolla munat kuoriutuu
ikiajoiksi jäi tämä kaipuu sydämeen
Vain sorsa lentää pohjoiseen,
maahan outoon sohjoiseen
Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen
Vain siellä onni vallitsee
siellä sorsa hallitsee
rehevöitynyttä rantaa yksin poikineen