Maaherra

Musta auto yöttömässä yössä lujaa viilettää
Pari peuraa Nilsiässä jenkkipelin kromiin jää
Kuljettaja Surmatsalo peiliin salaa vilkaisee
Takana kuin Tauno Palo kyydittävä hymyilee
Hän on Mooses Kotajärvi, tukkijulli entinen
Hehkuu turvonneena lärvi takaa savulasien
Hän reilu jätkä oli kerran, kauan siitä on
Muuttanutko himpun verran miestä olis hommat herran?
Oi maaherra, oi maaherra, maaherra hervoton
Sellutehtaan avajaisiin viran vuoksi ajellaan
Herra keksii: «Eikun naisiin nopeasti poiketaan.»
Surmatsalo Suomussalmeen tunnissa jo pyyhkäisee
Mummo luona kaurahalmeen satovuotta arvailee
Kotajärvi kysymättä mummon ketoon kellistää
Lähtiessään pussaa kättä, herrasmiehen kuva jää
Hän reilu jätkä oli kerran, kauan siitä on
Muuttanutko himpun verran miestä olis hommat herran?
Oi maaherra, oi maaherra, maaherra hervoton
Läänin pomo naukkaa juomaa, tuhrii auton istuimen
Edessä hän pirssin huomaa, arvioi myös nopeuden
«Surmatsalo! Jumalauta! Näätkö, mitä minä nään?
Kaiva esiin paukkurauta, tuo ei aja pitempään.»
Herralla on tehtävänään yllä pitää järjestys
Siksi jääköön muille tänään sellutehtaan vihkimys
Vastuunalaiset työt ovat, rajummat kuin hakkuut kovat
«Täys on päivän seminaari, Surmatsalo etsi baari.»
Oi maaherra, oi maaherra, maaherra hervoton
Oi maaherra, oi maaherra, maaherra hervoton