Kosketusta vailla vapiseva mies

Sinä olet tuulessa hioutunut mies
Luoto jota laineet alati lyö
Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo
Jota kaupungin säihke syö
Sinä olet poika kun pulpetin puu
Kannen alla viiltoja lapsuuden
Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo
Kanaverkkoa kellareiden
Sinun ihosi on totinen peitto
Jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla
Olet kosketusta vailla vapiseva mies
Sinussa on ontuva rintamamies
Isoisän viivaksi vaiennut suu
Ja se sirpale sielussa hankailee
Kuin peritty hiljaisuus
Sinä olet poika ja kadonnut tie
Avainnauhan alla sun sydämes lyö
Sinä olet taivaalla palelevan otavan valo
Hankia pakkasyön
Sinun ihosi on totinen peitto
Jota vasten aika hankautuu
Sie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla
Olet kosketusta vailla vapiseva mies
Sinun ihosi on totinen peitto
Jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen
Isiesi lailla olet kosketusta vailla vapiseva mies
Kosketusta vailla vapiseva mies