Suru on kunniavieras

Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa, varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan
Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle, syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin
Hmmm
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näet sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä se vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan
Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä
Et ostaa voi miljoonin markoin
Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoo se maahan on multaa
Näet sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä se vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan