(Sä saat mut) Kyyneliin

Hetken aikaa olla sain
Puolet taikaa, mut' hetken vain
Kun sut yöllä näin, sä otit kädestäin
ja sä sanoit kevyesti «Hello»
Pian jo kävelit pois, et arvannut ois
Sä saat mut kyyneliin, yhä uudestaan
Kyyneliin, aina uudestaan
Sä toivotit kaikkea hyvää, ja jätit mut yksin
tänne pimeään ja syvään, syvään, syvään — Kyneliin
En voi toivottaa kaikkea hyvää
murtumatta itse kyyneliin
Mä luulin niin, kyyneliin,
mä tottuisin vihdoinkin
Vaan yhä uudestaan saat ne valtoimenaan
vuoksi kaipuun purkautumaan
Sä vaan et oo mun, ja siksi suruun antaudun
Kyyneliin, yhä uudestaan
Kyyneliin, aina uudestaan
Sun lähtös poltta kuin jää,
yksin jään tänne pimeään
Sä saat mut kyyneliin,
kyyneliin,
kyyneliin,
kyyneliin,
kyyneliin,
kyyneliin,
Vuokses sun