Puolesta

Kaikki kertoo kuin kauniilta,
tääkaikki näyttääniiden silmissä.
Miten meil on pelkkääyhteistä,
eihän me koskaan edes riidellä.
Mätiedän mitäsätahdot ja ymmärrän sen,
joskus minäkin toivoin sitäsamaa.
En osaa näyttäämikäoikein on korvannut sen,
tai saati sitten ettäsanoisin sanallakaan.
Mikämua kaivertaa.
Helpompi nieleskelläon vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.
Jos tässäjonkun täytyy kärsii, mäteen sen kylläsun puolesta.
Mäkylläkuulen mitäsisin sanoo, samaa kuin sun, sen kieli ei oo.
Milloin se muuttui, ei oo tietoo, kun sulkee korvat, ei huomaa eroo.
Ei täs oo kyse siitäet tahtoisin loukata, tai etten tahtois tuntee niinkuin
sinä.
Mun täytyy uudestaan se sama kai taas huomata, mämyönnyn kaikkeen,
enkäsano edes sanallakaan, vaikka mua kaivertaa.
Helpompi nieleskelläon vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.
Jos tässäjonkun täytyy kärsii, mäteen sen kylläsun puolesta.
Ennemmin tinkii omistaan, kuin toisen toiveet kuolettaa.
Mut näin ei vaan voi koskaan olla, rehellinen itselleen.