Pokka

Yhtä toivon enemmän kuin muuta
Paljon sen vuoksi antaisin
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti
Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo
Vai pidätsä mua tyhmänä
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
Varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan
Saman, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin
Joo, mä tiedän, mitä tunnen
Mutta koskaan sitä ääneen sano en
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda
Siihen suostu enää en
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan
Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin
Mistä sait sen käsityksen
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
Sul on pokkaa ainakin
Pokkaa ainakin