Kuoleman riitti

Kuoleman riitti, rakkauden profetia
Joss' panokset alkaa olla aina vaan kovempia
Eli päiväst päivää lähempän lintukotoo
Kokemuksen kautta, oman käden kautta — soronoo
Pelkkää vihaa kohtaan koko ihmiskuntaa
Mä en jaksa avaa enempää tai lisää vuodatusta
Koska oon aina pukeutunu hautajaisii varten
Mukan irtaimistoi, joita toisel puolel tartten
Eli reliikit aika vähissä, koska ei oo luottoo siihe
Et tänne jää muuta ku muistoja kallon muotoo
Muistuttaa sun hetken olemassaolosta
Siks elän täysii nyt, koska haudas on turha odottaa
Et voit alkaa elää sitä su oikeet elämääs
Voit uskotella ittelles, mut jäät nurkkaan pelkäämää
Loppupeleis tää kaikki ei oo ees niin vakavaa
Lähibaarist rundille ja viimesenä hautaa
Täällä Takkinen avaruudessa, maapallolla aivot mun kallossa ei tajuu mistään
mitään
Oon sisältä kuollu ja risti mun naamassa merkkaa sitä
Räppi on paskaa, tekis mieli sulkee turpani
Mun sisälläni eli positiivinen mies, jonka Sairas-Takkinen murhasi
Negatiivisuutta, alkoholismii, positiivisuus on meikälle riski
Punkkuu, bissee, viinaa, viskii, bongiin savut, safkaa tiskiin
Aivosolut kuolee, tilanne on vitun vakava
Yhden aivosolun kanssa Kalliossa radalla
Ei oo rahaa ruokaan, ei oo massii Sairaan taskussa
Peikot kuolee kamaa tai tärisee vitun laskuissa
Ei oo isää, ei oo kavereita, ei oo huolii
Ei oo ketään pitämässä meikäläisen puolii
Istun tuoliin ja kelaan, että mistä meikäläinen herää
Jokanen sekunti maailmassa on mulle pelkkää kynän terää
Jauhoi nenää, viinaa kurkkuun ja pillereit perään
Aika hiljast, bisse ainut mitä meikä vetää
Naama kalpeen, verestävät sarveiskalvot on jo arkee
Hukkas elämisen alkeet, kivipuutarhalle valmiit
Kun ei nuku, ja on todellisuus davidlynchimäinen
Kadonnu rajat, ku Ukraina jo vitun itsenäinen
Sikailtu niin paljo, et alkaa muuttuu lykantrooppiseksi
Tiloissa, joissa kasvaa hikikarpalotki meloneiksi
Sparkkaa uus ja venaa et pallo tuhoutuu
Ni ei tarvi yksin lähtee, koska siinähä vaa patoutuu
Laita prioriteetit kuntoon, ku puhutaan niistä elämäntavoista
Juopon tuuri ois kuolla jurrissa, aamulla sohvakin käy haudasta
Enkä oo vainoharhane; tyypit lähimarketin yytsii mua
Ja niinku mielenterveyspotilaat saan hidasta palvelua
Näinä aikoina, jolloin teot puhuu, ei paljoo paina supliikki
Ja oot ansas palleis myöten ku Thaimaassa seksituristi
Siispä anna lapio, ni kaivan itelleni haudan
Ku ollaan pistees, jost ei paluuta, on fiksuint jättää lauma
Mä kuolin tänään, mä päätin mun elämän
Päätin lähteä, nähdä vähemmän
Antaa kylmyyden pitää mut lämpimänä
Nyt täydellisen äänettömyyden ja tämän päivän välillä
Vihan ja kyyneleet hävittäneenä
Älä menetä henkee
Hetki sitten elämä vilisi edessä silmien
Nyt mä liikun niiku savu, joka vedetään henkeen
Ei me pelätä kuolemaa, pakataan luoteja
Haluun vaa tietää, mikä odottaa mua tuolla puolella, ja
Vaikka haluaa kuolemaan valmistautuu kuinka huolella
Aina tulossa, mutta tuntematon niinku mitä tapahtuu huomenna
Tiedetään, ettei tästä selvitä hengissä
Ei liha kestä, mitään ei tehty pysyväksi
Ja siks pukeudun tummaan pukuun
Siellä missä sielut odottaa uutta lukuu