Antti-Juhani

Oli hevoinen torilla markkina-aikaan
Tuo hevoinen torihin istui
Astui Antti-Juhani kohdakkoin paikalle
Antti-Juhani hämmästyi
Sen hevoisen tuuhea harja sai Antin
Niin mielelle kauniille silloin
Oli merellä uimassa pienoinen valas
Tuo hirviö merehen suistui
Istui Antti-Juhani seljässä eläimen
Antti-Juhani kastui
Oli neito jo kuollut ja torttukin kuivunut
Keralla luitten ja nahkan
Hän on Antti-Juhani, Antti-Juhani…
Hän on…
Kunnes sen tortun silt' neidolta pieneltä
Poskeensa pisti ja söi
On aika jo muuttunut, Anttikin luutunut
Neito jo lahonnut kalmistossa
Ma astun murheissain yrttien keskellä
Pienoiset jalkani kastuu
On kuoleman varjo mun sielussani
Kunnes kyynelkin silmästäin tihkuu
Mä istun yksinäin ikkunalaudalla
Kaktuskin ajoittain kuihtuu
Mä muistelen Anttia neitoineen vielä
Mun käteni pullohon suistuu
On tarina pieni tää ystävistäin
Jotka nuorna ma omistin mielläin
Hän on Antti-Juhani, Antti-Juhani…
Hän on…
Kunnes sen tortun silt' neidolta pieneltä
Poskeensa pisti ja söi