Vähiin Päivät Käy

Surun tuuli ja unhon kuiske saapuu pohjoisesta
Kutsuu luokseen sotain sammuneen
Yli vetten kaivaten, takaa tähtein kuiskaten
Talvenvarjot laulaa laulujaan, kutsuen mut Valhallaan
Mi lie kulku kohtaloinen? Ken ties synnyn voimaan uudelleen
Missä varjot mustan yön väistyy tieltä lieskojen
Ja sodan vasken kutsuen aavan yllä kantaa sointuen
Kauas seitsentähtisen taa, missä jumalten hämär saa
Valkeansa iki-yöhön sytyttää, kunnes löytyy matkain pää
Surun tuuli ja vimman viima ulvoo pohjoisesta
Ja viimein saattaa mut unen unhoon
(Leads & harmonics — Stefan/Henkka)
Suur on Suomen maassa laulajan valta
Sanat astaloni sodan säkein peljätyt
Vaan murhemielin nyt mä mietteitäni vatvon
Ja teräkseni särkyneenä luovutan
Kelle surut soi, jos ei meille kun yöhyt hiljaisuuden ylle laskeutuu?
Minne askel vie jos ei kuolon teille, joss' kuljemme kuin aavet unhojen
Jääköön taa maa harmaa, iäinen yö talven
Viimein saa taivaan taa, hyinen on talven yö
Varjojen kaltainen hämärä tuo jumalten
Nyt pimenee, nyt hiljenee
Syömein on talven yö
(Lead — Stefan)